Pohdiskeluja kielestä ja musiikista ja mahdollisesti niiden suhteesta

Tämän blogin tarkoitus on pohdiskella kieltä ja musiikkia ja kenties jopa niiden suhdetta. Kirjoittamisessa vaikeinta on aloittaminen – tiedän tämän, koska paitsi kirjoitan myös opetan kirjoittamista. Kirjoitettaessa on täysin sallittua aloittaa helpoimmasta (niin tekevät kaikki oikeat kirjoittajat, kysykää vaikka). Niinpä en aio kirjoittaa mitään erityisen fiiniä vaan aloitan helposta – sekalaisista ajatuksista.

Sekalainen ajatus numero 1: Hätkähdyttävät väärinlukemiset ja -kuulemiset. Tiedättehän sen homman, kun lukee tai kuulee sillä tavalla kirkkaasti metsään, että tuotoksesta syntyy jotakin häikäisevää ja ihmeellistä, parempaa kuin alkutuotos olisi ollut. Rakastan sitä. Asian voi tietenkin selittää freudilaiseksi lipsahdukseksi – sitä kuulee tai lukee mitä haluaa kuulla tai lukea – mutta oli miten oli, se on nerokasta. Se on parasta viihdettä. Se tuo ihmiselle ajatuksia, jotka eivät muuten olisi koskaan syntyneet. Ennen vanhaan haaveilin sellaisesta laitteesta (älkää kysykö miten se toimii), jonka avulla saa kaikki painotuotteet pysyvästi siihen väärin luettuun muotoon. Kun olen siis lukenut väärin esimerkiksi yhden maitotölkin kyljen, ne kaikki maitotölkit muuttuvat sellaiseksi. Siistiä, eikö?

Viime aikojen paras väärinlukeminen on – vailla minkäänlaista kilpailua, voisin lisätä – ”vanhojen lumien muistopäivä”, jota vietetään osuvasti sydäntalvella, tarkemmin sanoen 27. tammikuuta. Tuona päivänä muistellaan tietenkin menneen talven lumia. Muistelemiseen ja sanalla sanoen aiheen ympärillä vellomiseen käytetään kokonainen päivä. Oikein miettimällä mietitään asiaa. Minne ne lumet menevät? Oi miksi? Missä ne ovat nyt, ne lumet? Paitsi että ei mietitä – kyseessä on nimittäin ”vainojen uhrien muistopäivä”. Luin päivän nimen väärin. Olen syvästi pettynyt. Ei niin, etteivätkö vainojen uhrit ansaitsisi muistopäivää, mutta se päättömyys, romanttisuus ja totaalinen absurdi höteröys, jota herätti mielessäni ajatus ”vanhojen lumien muistopäivästä”, oli niin paljon enemmän.

Toinen klassikko väärinkuulemisista on enneagrammin persoonallisuustyyppi numero 1, etninen puhdistaja. Tiedättehän ennegrammin, tuon välineen oman persoonallisuuden ymmärtämiseen, josta väitteitä valitsemalla löytää persoonallisuustyyppinsä. Näistä yksi on siis etninen puhdistaja. Tai siis ei ole – se on nimittäin ”eettinen uudistaja”. No pikku juttu – mutta kiinnostavaa on ruveta miettimään, mihin väitteisiin pitäisi tuntea vetoa, että saa persoonallisuustyypikseen ”etnisen puhdistajan”. Väitteethän voivat enneagrammissa olla melko hienovaraisia, tyyliin ”mielestäni on hyvä pitää Suomi suomalaisena”. Jään miettimään asiaa.

Advertisements

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Pohdiskeluja kielestä ja musiikista ja mahdollisesti niiden suhteesta

  1. Thomas W sanoo:

    Bing! Mr Google oli tänään ilmeisen hyväntuulinen ja ohjasi minut tänne, uudehkoon blogiisi. Blogi nimenomaan, ploki-sanan käyttö kuuluu entisille puhdistajille, tai jotain 😉

    Kieli ja musiikki, hmm, tuli jostain syystä ensimmäisenä mieleen tämä kappale vuodelta 1985, joka yhdistää upeasti Edgar Allan Poen alkuperäisrunon tekstin ja saksalaislähtöisen Propagandan (”Abba from Hell”) unenomaisen ja majesteettisen esityksen ja sävellyksen, aivan maagiseksi kokonaisuudeksi!

    Propaganda – Dream Within A Dream – E.A. Poen runo näkyy sekin About-kohdassa:

    • Kiitoksia tästä, Thomas! Mietin juuri tänään Edgar Allan Poeta, kun kirjoitin Chopinista. Monien taiteilijoiden teoksissa on jotain mielenvikaista (sanan laajassa mielessä ja kaikella kunnioituksella ja rakkaudella), ja ajattelin, että Chopinin ja Poen mielenvikaisuus on täysin erilaista (vaikka romantikkoina heissä on jotain samaakin).

      • Thomas W sanoo:

        Varmaan ”suurta taidetta”, hienoja teoksia, hyviä biisejä, voi syntyä myös melko harmoonisissa oloissa ihan puhtaasta inspiraatiosta, ilosta ja innostuksesta jne. Tai näin ainakin haluaisin ajatella. Konkreettisesti mietin esim. ABBAn Björnin & Bennyn sävellyssessioita 70-luvulla Tukholman saaristossa pienenessä aurinkoisessa saaristolaismökissä. Ennen tapahtumia jotka johtivat pariskuntien eroon myöhemmin, joista toki syntyi muutama katkeransuloinen biisi.

        Olisiko yhteisempi tekijä suurten teosten taustalla kuitenkin tekijöiden riittävän suuri ego ja kunnianhimo? Pelissä voi toki silloinkin olla mukana myös ripaus mielenvikaisuutta. Tähän sopisi Art Of Noisen The Holy Egoism of Genius upealta konseptialbumilta The Seduction of Claude Debussy:

        .

  2. Kiitos vielä tästä linkistä, on hauskaa saada kuulla uusia ajatuksia ja uutta musiikkia. Aloin miettiä säveltämistä tämän seurauksena ja varmasti sillä on monia motiiveja ja sitä voi tehdä enemmän tai vähemmän kevyesti… Suunnittelen muuten paria musiikkiaiheista kirjoitusta ja palaan asiaan vähän ajan kuluttua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s