Oliko Kekkonen kalju?

On tapana puhua englannin kielen liiallisista vaikutuksista suomeen. Englanti ei toki ole pelkkä takiainen; suomen kielestä nimittäin puuttuu ilmeisiä keinovaroja, joita voisimme aika lailla suoraan englannista ottaa ja napsaista. Alison Wrayn innoittavassa kirjassa Formulaic Language kuvataan erästä kielellistä käytännettä, jonka haluan välittömästi käyttöön myös suomen kielessä. Tämä on tapa vastata typeränä tai ilmeisenä pidettyyn kysymykseen toisella kysymyksellä, jonka vastaus on päivänselvä, tyyliin ”Is the pope a Catholic?”. – Do you like beer? – Is the pope a Catholic? Tätä ei juuri käytetä suomessa, vaikka pitäisi!

Kekseliään kansallisen varioinnin ja itseilmaisun mahdollisuudet ovat suuret, ja tällä päästään vaikka minkälaisiin syvällisyyksiin. Ryhdyin heti miettimään näitä suomeen kotoutettuja ilmiselvyyksiä. Kestääkö ensilumi? Oliko Kekkonen kalju? Onko Lapissa hyttysiä? Pissiikö kala veteen? Onko norppa hymyilevä söpöliini? Onko hirvellä laihat jalat? Siis vaikkapa näin: – Otatko bissen? – Onko Lapissa hyttysiä?

Periaatteessa ei muuta kuin käyttöön vain.  Mutta jutun ongelma – tai kenties nerokkuus – piilee kuitenkin siinä, että harva vastaus on todella itsestään selvä. Sitä joutuu ihminen oikein miettimään asian todellista laitaa. Se on hyvin hyvin hämmentävää.

Wray antaa kirjassaan esimerkkejä rakenteen varioinnissa vitsikkäämpään ja samalla filosofisempaan suuntaan, jollaista edustaisi kenties vähemmän ilmeinen kysymys Does a one-legged duck swim in circles?. Uiko yksijalkainen sorsa kehää? No uiko? Siis häh, oikeasti? Epäilen, että ui, mutta siis – uiko? Tämä pitää välittömästi mennä tsekkaamaan observoimalla rampoja sorsia. Ymmärrätte, että tämä saattaa olla jonkin verran häiritsevää itse vuorovaikutustilanteen kannalta. Lopulta saattaa jopa tapahtua ”Onko Kekkonen kalju?” -tyypin itsestäänselvyyksien sekoittuminen silkkoihin kumpi ja kampi -kompakysymyksiin tai zeniläisiin arvoituksiin tyyppiä ”Miltä kuulostaa yhden käden taputus?”. (Sanonpahan vaan, että siinä ovat sitten kaikki hiljaa eikä kukaan juo bisseä.)

(Sivumennen: toinen ongelma on se, että negatiivisia itsestäänselvyyksiä on vielä vaikeampi keksiä. Mihin ihmeen kysymykseen olisi ehdoton vastaus ei? Yritin yllä sitä ensilumikysymystä – ja silti en mene vannomaan, etteikö jokin ensilumi sanotaan nyt vaikka parin miljardin vuoden haarukassa ole saattanut pysyä. Negatiivisten itsestäänselvyyksien erityishankaluus johtuu toisaalta siitä, että selvästi kielteistä asiaa ei kannata kysyä, ei voi kysyä tai ei vain kysytä, ja toisaalta siitä, että kielto ilmiönä noin yleensä on merkityksen kannalta sangen kinkkinen juttu.)

Jos yllä kuvattu tuontitavara kuitenkin epäilyttää, muistutan, että vaikka minkälaisiin syvällisyyksiin päästään nähdäkseni myös supisuomalaisilla älyttömillä vastauksilla, joiden merkitys on aidon epäselvä – syvällisyys syntyy tietenkin kuulijan omasta tulkinnasta, johon ilmaus hänet haastaa. Tarkoitan tyyppiä Mitä kuuluu? – Mitäs tässä, jäitä poltellessa. Paradoksit ovat ihmeen elävöittäviä, kuten vanhan kansan toteamus Niin köyhä elää kuin märkä palaa. Rakastan tämän lajin kuvallisuutta. Siinä nimittäin joutuu miettimään. Silmät pyöreinä.

Mainokset

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Oliko Kekkonen kalju?

  1. Mä lähtisin hakemaan negatiivisia itsentäänselvyyksiä sananlaskujen maailmasta, kuten ”pysyykö kannettu vesi kaivossa?”. Tai ”Voiko kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu?”. Jos oikein negikseks mennään voi kysäistä ”Tuleeko itku pitkästä ilosta tai tyhjännaurajasta mies?” Tuleeko?

  2. Tässä on ratkaisu!! Heureka! Negatiiviset itsestäänselvyydet ovat siis nimenomaan opittuja ja ihmisen päähän sananlaskujen muodossa iskostettuja ”totuuksia”. (Sanalla sanoen formuloita, mistä myös Wray puhuu. Ihminen selviää keskivertopäivästä pelkillä formuloilla. Olen kokeillut.) Muuten, kiinnostavasti nuo kuulostavat juuri niiltä zeniläisiltä arvoituksilta. Lisäisin vielä yhden: ”Kuoleeko se hukkumalla, joka on hirtettäväksi syntynyt?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s