Mitä eläimet sanovat – vanha kansa kuulee, osa I

Olin alkukesästä keräämässä aineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa, missä perehdyin varsinkin kortistoon nimeltään ”Luonnonäänten jäljittelyt”. Aikaisemmassa kirjoituksessani lupailin lisää satoa tuosta korjuusta. Palaan nyt kiehtovaan aiheeseen kahden kirjoituksen muodossa: ensimmäisessä käsittelen eläinten äänten tulkintaa ja toisessa elottomien olentojen äänten kuulemista tai ehkä kenties ”kuulemista”.

Kun eläimen ääntelyä tulkitaan, tulkitsemiseen on monta vaihtoehtoa. Yksi varsin ilmeinen tapa on matkia eläinten ääntelyä onomatopoeettisilla interjektioilla eli imitatiiveilla, kuten miua, hau hau ja ammuu. Jäljitelmä on usein itse asiassa aika kaukana siitä, miltä eläimen ääntely todella kuulostaa, mutta nämä sanat ovatkin ihmiskielen sanoja ja usein konventionaalisia sellaisia – on siis ikään kuin sovittu, että kissa sanoo miau tai nau tahi kurnaus tai mitä se nyt sanookaan. Tästä syystä eri kielten jäljittelyt myös poikkeavat jonkin verran toisistaan, joskus reippaastikin.

Toinen tapa tulkita eläinten ääntelyä on sanoman merkityksen tai funktion tulkkaaminen tai kääntäminen: kun kissa esimerkiksi sanoo Vräyr!! se tarkoittaa ’anna maksaa’ tai ’anna jo hiivatissa sitä maksaa’. (Perheemme kissoista Joonas-kissalla oli erityinen lihaääni, jota se käytti, kun lihaa ilmaantui lähipiiriin, esimerkiksi pakastimesta, eikä se olisi millään malttanut odottaa, että liha ehditään sulattaa. Omalla kissallani Hieno Aleksandralla – kävi ilmi – on myös samankaltainen lihaääni, jota käytetään, kun kokki käsittelee raakaa naudanmaksaa jonkin verran liian hitaasti. Hieno sanoo vräyr kiihtyvällä tahdilla ja intensiteetillä, ja jos maksalautanen ei ilmesty tarpeeksi nopeasti, Hieno saattaa esimerkiksi hypätä tiskipöydälle hakemaan itse kokonaista maksafilettä, jonka se sieppaa yllättävän nopeasti.)

Kolmas tapa on ikään kuin kahden edellisen sekoitus: kuultu eläimen ääntely kuullaan onomatopeettisesti tulkiten niin kuin se olisikin ihmiskielen sanoja, siis ääntelyssä kuullaan ihmisen puhetta, jolla on merkitys. Tätä tyyppiä kansanrunousarkistossa on runsaasti. Monesti tällainen eläimen viesti esiintyy kaskuntapaisessa, joita on toisteltu monilla paikkakunnilla. Tässäpä muutamia kiinnostavimpia paloja:

Vasikat. Vasikoiden ääni on heleämmän sävyistä ammumista kuin lehmillä, ja eroa kuvataan onomatopoeettisesti esimerkiksi niin, että lehmä sanoo (am)muu kun taas vasikka sanookin myy:

muu 1. onom. interj. kuvaamassa lehmän ääntä. | ”Muu”, sanoo lehmä. 2. s. last. lehmä. (Nykysuomen sanakirja, s.v. muu.) myy onom. interj. kuvaamassa vars. vasikan ääntä. | ”Myy”, äänsi vasikka. – – muu minun lehmäni, / myy minun vuoheni kant. (Nykysuomen sanakirja, s.v. myy.)

Vanha kansa on kuullut vasikoiden hellyttävässä myy-ääntelyssä anovia sanoja: vasikat pyytelevät jotakin kiihkeästi. Tässä versio yleisestä kaskusta, jossa vasikat anelevat päästä mukaan kirkkoon (siellä kun on niin repäisevä meininki):

Suntio ja vasikat. Muinoisina aikoina, jolloin ei vielä kirkonkelloja ollut, sai suntio huutaen ilmoittaa Jumalanpalveluksen alkamisen. Kerran suntion huutaessa, kuulivat vasikat kirkon lähellä olevassa ha’assa suntion huudon ja alkoivat yhteen ääneen parkua: ”Entäs myö.” Vihaisena karjaisi suntio: ”Sen tuleen työ.” (SKS KRA. Juva. A. Väätänen a) 114. 1895. – konstaapeli A. Tenhunen, 40 v. Kuuli liikkuessaan.)

Varmaankin aika perusteltu tulkinta vasikoiden mankumiselle on sellainen, jossa vasikat anelevat laitumelle huudellen ”me myös”:

Kun emälehmät lasketaan keväisin laitumelle, niin huutavat pienet vasikat karsinastaan: ”A – myö, a – myö ­– a – myö!” (SKS KRA. Sortavalan mk. Moilanen, T. 187. – 1936.)

Toisissa versiossa vasikat kyselevät esimerkiksi ”Että myökö?” (SKS KRA. Jämsä. Nieminen, Kalle a) 7. 1920) tai ”Myöökö?” (SKS KRA. Pylkönmäki. Harju, Otto KRK 69: 133 < Harju, Tilda 75 v.).

Koira. Koira on arkiston vanhan kansan äänten tulkinnoissa yleensä selvästi hommissa, ei mikään sylikoiru. Koirat vahtivat ja haukkuvat vahtipuuhissaan. Vahtikoirien erisävyisissä haukuissa on kuultu asianmukaisia tiedusteluja ja kysymyksiä tulijoille – koirien sanat on siis tulkittu tilanteen ja niiden suorittaman tärkeän tekemisen mukaan:

Ahkerasti kylää käyvälle: ”Ainaks sinä meilä käyt, käyt, käyt. Ootko sinä tämän talon väy, väy, väy” [vävy]. (SKS KRA. Sulkava. Reponen, Otto 36. 1936.) Tästä sutkautuksesta on erityisen paljon versioita, esimerkiksi: ”Mitäs sinä meillä käyt, käyt, käyt, et sino meijän väy, väy, väy.” (SKS KRA. Sysmä, Ekman, E. J. 919. 1937.)

On tunnettu tosiasia, että eri talojen (ja totta puhuen joskus kyllä samankin talon) koirat usein haukkuvat kilpaa, ja niinpä keskenään räksyttävien koirien puheessa on kuultukin kilpailevaa vuoropuhelua:

Talon koira haukkuu kerjäläiselle: ”Älä sinä aina meillä käy, käy, käy.” Toisen talon koira sanoo: ”Kyllä meillä on, ja meillä annetaan, hou hou hou.” (SKS KRA. Kuhmoinen. KRK. A. Pajunen 84.)

Pappilan koira sanoo: ”Meillov voita, lihaa kyl, kyl, kyl. Vallesmannin koira sanoo (nopeasti): On meillä ollu ollu ollu.” (SKS KRA. Sysmä. Ekman, E. J. 2188. – 1938.)

Kissa. Palataan kissoihin, noihin äänenkäytön pikkujättiläisiin. Vanha kansa on todella pannut merkille kissojen monipuolisen vokaalisen repertoaarin eri tilanteissa, ja tulkintoja riittää. Siinä missä koirat vahtivat ja kilpailevat keskenään, kissat mankuvat, vaativat, kiroavat ja uhkailevat. Eräs paljon tulkittu ääntely on kissojen mouruaminen kiima-aikaan, ja kissojen on silloin tulkittu esimerkiksi huutavan ”Meen Keuruulle” tai ”Menen Raumal, menen Raumal”, paikkakunnasta riippuen (rivompiakin kuulemisia kyllä löytyy). Kehrääminen puolestaan on kuultu esimerkiksi näin:

Kissa vurvuttaa ( = kehrää, hyrrittää) lemmillään: ”Orsii, parsii, ahinlauvvon alasii.” (SKS KRA. Polvijärvi, Kinahmo. Kärki, F. 38. 1906).

Kissojen puheen manipulatiivinen funktio on välillä selvä, niin kuin seuraavassa kaskussa, jossa kissa vaatii päästä sisään ja kissan naukuminen kuullaan pyytelynä ja uhkauksina:

Kollikissa on ollut myöhään ulkona. Emäntä on sulkenut oven. Kolliparka rukoilee: ”Ieva av ovi auk, av ovi auk.” Ieva on itsepäinen, mutta kolli uhkaa: ”Miä meen miarroon, miä meen miarroon.” Lopulta Ieva heltyy ja avaa oven. (SKS KRA. Sippola. Permanto, Elvi 56. 1937.)

Kissojen on tulkittu välillä olleen aika pahana. Niinpä ärjymisessä ja naukumisessa on kuultu myös sadattelua, kuten seuraavissa hupaisissa kertomuksissa:

Kerran oli erään talon kissa kiivennyt katolle, kävellyt siellä pitkin katon harjaa ja huutanut: ”Mua hirvittää, mua hirvittää”. Sitten se oli yrittänyt laskeutua sieltä pois ja olikin jäänyt riippumaan räystääseen, siinä se oli huutanut: Auttakaa, auttakaa, kädet raukeaa, kädet raukee”. Sitten se oli pudonnut alas ja pudotessaan se oli karjaissut: ”Perrkkele.” (SKS KRA. Rantsila. Linna, Helmi 12. 1936.)

Kissan sana. Emäntä laitto vatin velliä ulos jäähtymään ja kissa sen huomasi tuossa ja alko mieliä sitä. Meni ja katto, kauniilta näyttää ja hyväpä olisi tuota maistaa sillä näljän tunne vatsassa tuntu. Emäntä huomas jotta kissalla himo olis vatista syömään ja ajoi kissan pois mutta siitäpä jussa suuttu ja lähti toiseen pytinkiin ja huuti mennessään: ”Jumalaut, jumalaut!” jotta nyt on ne asiat menny päin helvettii. (SKS KRA. Hollola, Kankare. Ruusunen, N. 36. 1903. < Anshelm Alestalo.)

Kannattaa tutustua kansanrunousarkiston kokoelmiin, joista paljon on myös netissä vapaasti saatavana:

http://www.finlit.fi/aineistot/verkkoaineistot.php.

Advertisements

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s