Ideoimisesta (kirjoittamisen tai joululahja-askartelun osana)

Joskus ennen vanhaan pääni oli täynnä ideoita, jotka suorastaan pulppusivat esille kuin eloisat kalat suihkulähteestä. (Tämä omituisehko kielikuva johtuu siitä, että henkilökohtaisessa unisymboliikassani värikkäät kalat edustavat perinteisesti ideoita ja ajatuksia – ennen vanhaan näin erittäin paljon unia esimerkiksi kaloista, jotka uivat ulos akvaariosta pelkkään ilmaan tai pienistä kaloista, jotka täyttivät suihkulähteitä tai muita vesielementtejä. Tästä saattaa johtua mieltymykseni kaloihin ja niiden katselemiseen, mistä osoituksena on myös Sealifen kantakorttini.)

Nykyisin päässäni ei liiku juuri mitään ylimääräistä, ja ajattelutyöstä on tullut sananmukaisesti kovaa työtä. Olenkin onnistunut vähentämään ajattelua merkittävässä määrin. (Se ei ole pelkästään huono asia.) Kuitenkin ideoimista aina välillä tarvitaan, ja välillä pakottaudun tietoisesti ideointityöhön. Kun ryhdyn puuhaan, ratkaisut itse asiassa yleensä tulevat esille – lopulta. Raskas työ vain on rasittavaa, ja koska ihminen on laiska, monesti lykkään rasittavaa ideointityötä melko pitkälle.

Yhtenä esimerkkinä: viime syksynä olin ostanut turveharkkoja rakentaakseni pengerretyn kukkapenkin paikalle, jonka näen keittiöni ikkunasta (koska eräs puutarhasuunnittelun hyvistä ideoista on, että puutarhakohteita kannattaa sijoittaa niin, että niistä voi nähdä ikkunoista välähdyksiä kuin taideteoksista kehyksissä). Kävi ilmi, että turveharkkoja vain oli liian vähän kyllin isoon kukkaryhmään. En millään jaksanut moneen päivään paneutua ongelmaan, mutta lopulta päätin, että nyt se täytyy selvittää. Mitä siis tekisin ratkaistakseni kukkapenkkiongelman? Tarvitsisinko lisää turveharkkoja, vai voisinko käyttää jotakin, mitä pihaltani löytyy? Heti kun aloin tietoisesti ja kurinalaisesti ratkaista ongelmaa muistin, että pihalla on vaikka miten paljon rikkinäisiä kattotiiliä, joita olimme kasanneet pois toisten istutusten tieltä. Niistä ja ylimääräisistä kivistä saisi eräänlaisen kylmämuurin, jota voisi käyttää kukkapenkin yhtenä sivuna, ja tilkkeenä voisi olla sammalta ja päällä voisi kasvaa lisäksi maksaruohoa. Niin teinkin – ison penkin yksi sivu on tehty kattotiilistä ja osa toista lyhyttä sivua kivistä. Penkki on suosikkini koko puutarhassa, se on täydellinen. Katselen sitä, kun tiskaan.

Joskus ideoimiseen pitää siis vain ryhtyä. Toisaalta joillekin ajatuksille on annettava aikaa – myös alitajunta tekee tehtäväänsä. Monesti mahdoton ongelma saattaa olla muutaman päivän päästä helpohko ratkaista. Niin käy usein tieteenteossa ja kirjoittamisessa. Kuitenkin ideointiin on myös monia varsinaisia tekniikoita. Rutkasti tekniikoita esitellään esimerkiksi Michael Michalkon erinomaisessa kirjassa Thinkertoys, jota todella voi suositella. Kuvaan nyt kuitenkin muutamia helppoja ideointikeinoja, joista itselleni on aina hyötyä.

Lukeminen, tiedon etsiminen. Tähän liittyy kaksi puolta: Ensinnäkin mitä enemmän tietää jostakin aiheesta, sitä helpommin sen tiimoilta keksii myös uutta. Kun asian hallitsee, se on ikään kuin helposti otettavissa esille ja käsiteltävissä – verkko myös haaroo moneen muuhun asiaan ja yhdestä langasta vetäminen aktivoi kaksikymmentä muuta. Kun siis tuntee esimerkiksi jonkin tekniikan, tietää mitä sillä voi tehdä, tai kun tuntee jonkin aiheen perin pohjin, pystyy keksimään siitä myös uusia ja erilaisia näkökulmia. Siksi tiedon etsiminen on aina hyödyllistä. Toiseksi lehtiä tietoisesti selaamalla, nettiä surfaamalla ja kirjoja koluamalla voi myös keksiä itselleen kokonaan uusia ideoita: saattaa tulla mieleen, että tästä voisin kirjoittaa, tätä voisin kuvata, tästä tarvitaan tietoa, tämä näkökulma puuttuu, tästä voisi tehdä laulun, tämän haluaisin kuvata maalaamalla, ja niin edelleen. Niinpä monesti menen kahvilaan selaamaan lehtiä, pidän samalla muistikirjan lähellä ja merkkaan sinne heräävät ajatukset (muuten unohdan ne takuulla).

Kirjoittamistekniikat. Kun idea on jo mielessä, sitä voi jalostaa eri kirjoittamisen ja ajattelun jäsentämistekniikoilla, joista tunnettuja ovat vanha kunnon miellekartta, vapaa kirjoittaminen ja kuutiointiharjoitus. Hyvä kokeiltava voisi olla myös ajatteluhatut-tekniikka, jonka avulla ideaa pohditaan tietoisesti eri kannoilta. Itselleni juuri vapaa kirjoittaminen toimii hämmästyttävän hyvin: jos pakottaudun kirjoittamaan sensuroimattomasti ajatuksenvirtaa noin kaksitoista minuuttia, paperi sisältää yleensä kolme neljä hyvää ideaa, joskus suorastaan oivaltavaa ideaa. (Loppu on kyllä täyttä puuta heinää.)

Piirtäminen. Jos jokin asia ei tunnu ratkeavan ajattelemalla tai kirjoittamalla, sen voi koettaa piirtää. Piirtäminen vaatii aivan erilaista ajattelemista, joten jokin saattaa naksahtaa paikalleen. Piirtämisen etuja muutenkin (muun muassa miljoonien tienaamiseen) kuvaa Dan Roam loistavassa kirjassaan The Back of the Napkin, jota sitäkin suosittelen lämpimästi.

Outoa kyllä, soittaminen. Kun minun piti ratkoa vaikeampia ongelmia kuin juuri nyt, tapasin aloittaa soittamalla Bachin kolmiäänisiä fuugia, joista juuri ja juuri selvisin. Ne todella tekevät jotakin ihmisen päälle, selvittävät solmuja ja virittävät päänupin monimutkaiseen ajatteluun. (Kerronpa joskus anekdoottini Bachista ja alieneista.) Luultavasti myös sopivan musiikin kuuntelu toimii monilla ihmisillä samoin. Nykyisin käytän kanteleensoittoa rauhoittamaan ja aktivoimaan itseäni kesken työpäivän – soittelen hetken 16-kielistä kannelta ja sen jälkeen kaikki on helpompaa. Teoriani on, että asiassa vaikuttaa kaksi tekijää: toisaalta itse musiikki, jonka terapeuttiset vaikutukset on monesti todettu, ja toisaalta sormien liikuttelu, joka aktivoi aivoja. Sormien kautta kulkee meridiaaneja ja käsissä on kaikenlaisia pisteitä, jotka vaikuttavat koko kehoon, aivot mukaan lukien. Joogassa on erityisiä käsiasentoja, mudria, joilla vaikutetaan samalla tavalla kehoon.

Mutta ennen kuin tämä menee liian yleväksi, kuvaan erään heikohkon ajattelusession tuloksia. Minulla oli muutama minuutti aikaa miettiä, mitä askartelisin jouluksi ja miettiä, mikä itselleni on in juuri nyt. Olin ihastunut käsityöläisten tekemiin joulukoristeisiin, joita olin nähnyt: ne esittivät jouluetanoita. Miettikää: jouluetanoita. Siis esimerkiksi sellaista reipasta, kirkassilmäistä selkärangatonta, jolla on päässään tonttulakki ja selässään joululahjasäkki. Mutta miten joulu ja etana liittyvät yhteen? Tämä ideassa juuri kenties oli parasta – eivät ilmeisesti mitenkään. (Semminkin kun joulun aikaan etanat ovat horrostamassa ja lisäksi näin puutarhaharrastajana tekisi joka tapauksessa mieli listiä ne epelit.)

Ryhdyin siis miettimään omaa teemaani jouluetanoiden pohjalta, enhän viitsi suoraan kopioida. Tässäpä suunnilleen se, mitä kirjoitin muistikirjaani (lyhentäen). Ketjua tarkastelemalla voi hyvin nähdä, miten olen lähtenyt pyörimään puutarhan pikkueläinten ympärillä ja välillä yritän tehdä siitä epätoivoisia leiskauksia pois (itsellenikin tätä on hieman vaikea seurata):

Keijut ja sienet puhuttelevat; hirvieläimet edelleen pinnalla… hirvet, peurat, kauriit, vasat, porot…

Jos miettisi jotain yhtä älytöntä kuin ”jouluetana” ja tekisi siitä koristeita? (Tonttulakeilla saa):

”joulutatti”, ”joulusammakko”, ”joululammas”, ”joulupossu”, ”jouluvyötiäinen”, ”joulukissa”, ”joulusokeripala”, ”joulukaktus”, piparkakkupoika, ”jouluhirvi”, ”joulukimalainen”, ”joulunärhi”, ”joulumuna” (variaatioineen), ”joulukärpänen”, ”jouluhämähäkki”, ”joulutoukka”, ”joulusisilisko”, ”joulupäästäinen”

Nähtävästi olen päätynyt ”jouluhämähäkkiin”, koska seuraavaksi olen piirtänyt siitä neljä luonnosta (design on edelleen pahasti kesken). Sen jälkeen olen piirtänyt kaksi joulupäästäistä, elävän ja kuolleen (meillä päästäisiä näkyy yleensä vainaina), ja olen kirjoittanut kuvien oheen päättäneeni tarkistaa, miltä päästäinen oikein näyttää.

Että näillä ideoilla kohti joulua!

Advertisements

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli, kirjoittaminen, musiikki Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s