Tulen ääniä – kuvattuja ja kuvaamattomia

Olen viime aikoina miettinyt kahta asiaa: kuulomielikuvaisuutta ja äännesymboliikkaa. Pohdin tässä kirjoituksessa kuulomielikuvaisuuden ja äännesymboliikan kosketuspintoja tutkiskelemalla tulen ääniä.

Äännesymboliikasta puhutaan, kun koetetaan kuvata sitä, miten maailman asioita jäljitellään ihmiskielellä; perinteisesti on ollut tapana puhua äännesymboliikan yhteydessä deskriptiivisistä ja onomatopoeettisista sanoista. Äännesymboliikan tutkija on kiinnostunut esimerkiksi siitä, mitkä kielen äänteet kuvaavat mitäkin kohdetta. Ilmeinen esimerkki äännesymbolisesti latautuneesta äänteestä on suomen kielen ö-vokaali, joka yleensä liittyy epämiellyttävyyteen ja vähän arvostettuihin ominaisuuksiin, kuten typeryyteen ja rumuuteen. Esimerkeiksi käyvät vaikkapa sanat törppö, örveltää, röttelö, pöljä, möllöttää ja lötistä. Neutraaleja ö-sanoja suomessa on vain muutama, yhtenä öljy. (Tämä koskee vain yksittäis-ö:tä, -diftongi on neutraalimpi). Jos verrataan sellaisia sanoja, joissa o-vokaali voi vaihdella ö:n kanssa, ö:lliset ovat usein asteen epämiellyttävämpiä: loristalöristä, sorkkiasörkkiä.

Mielikuvaisuus puolestaan on kognitiivisen psykologian kiinnostuksenkohteita. Mielikuvien tutkimus tarkastelee esimerkiksi sitä, miten ihmiset pystyvät kuvittelemaan asioita ja esineitä mielessään, manipuloimaan ja liikuttamaan niitä. Visuaalista ja avaruudellista mielikuvaisuutta tarvitaan arjen monien ongelmien selvittämiseen, kuten sen pähkäilemiseen, miten sohvan saa mahtumaan ovesta sisään ennen kuin kokeilee ja kolhaisee sen karmiin, tai sen päättelemiseen, missä asennossa pääsiäisjänis on epäilemättä narsissimättään takana, jos siitä näkyy tuolla tavalla yksi korva ja yksi käpälä (kenties huomasitte jo kevättä enteilevän esimerkkini). Mielikuvia on tietysti muunkinlaisia kuin visuaalisia: on toki tunnemielikuvia, kehon liikemielikuvia ja yhtenä tärkeänä ryhmänä äänimielikuvia eli kuulomielikuvia.

Äänimielikuvaisuudessa on muutama kiinnostava erityispiirre: Ensinnäkin ”puhdasta” äänimielikuvaisuutta esiintyy harvoin, sillä äänimielikuviin pyrkii yleensä mukaan visuaalista ja esimerkiksi taktiilista mielikuvaa. Jos koetan miettiä mielessäni, millaista ääntä pitää juuriharja mattoa vasten kesäisellä matonpesupaikalla, mukaan tulee jynssäysäänen lisäksi väkisinkin tuntuma harjasta kädessä, sen puun tuntu, käsitys maton pinnan ja harjan harjasten materiaalista ja tuntumasta, mäntysuovan liukkaus kädessä, veden olemus, se tunne, kun rystyset hankautuvat mattoa vasten, ja siinä sivussa äänikin ­– mutta ei ilman näitä muita. Ääni kiinnittyy mielessä aina synnyttäjiinsä, esimerkiksi putoavaan esineeseen ja kontaktipintaan.

Toinen erikoisuus on se, että äänimielikuviin ei kuulu äänenvoimakkuutta. Jos mietin mielessäni jotakin tiettyä, tuttua ääntä, saan sen helposti mieleeni. Muistan äänen sävyn ja korkeuden. Jos koetan sitten kuulla mielessäsi saman äänen hiljaisena ja voimakkaana, se ei onnistukaan. Se vain nyt on niin merkillisesti, että äänimielikuvissa ei ole voimakkuutta. (Oma ad hoc -teoriani on, että äänenvoimakkuuden puuttuminen äänimielikuvista suojaa päätä ja korvia: jos ihminen pystyisi kuvittelemaan valtavan voimakkaita ääniä, kenties se hajottaisi korvat, koska impulssit kulkevat aivoissa molempiin suuntiin, korvista aivokuorelle ja aivokuorelta sisäkorvan elimiin. Teoriani on kyllä aika huono. Oli miten oli, äänen ”kuuleminen” aktivoi myös korvan. Tämä on myös syy siihen, miksi kuulohallusinaatiot ovat niin todentuntuisia. Ne todella jollain tasolla kuullaan.)

(Ja sivumennen: pahin painajainen, jonka koskaan olen nähnyt, oli äänipainajainen. Näin unta hirvittävästä, pahasta, saatanallisesta musiikista, jonkinlaisesta pirunpolskasta, jota soitti kokonainen sinfoniaorkesteri. Musiikki oli itsessään painajaismaista, mutta kauheampaa oli, että se voimistui ja voimistui ja voimistui. Samalla näin pelkästään kirkasta valoa, joka tuli yhä kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi. Olin kauhusta jäykkänä loputtomasta voimistumisesta ja kirkastumisesta – mitä lopulta tapahtuisi? Heräsin, ennen kuin sain sen selville. Unissa on siis äänenvoimakkuus. Lisäksi minulla on jokin atavistinen pelko korkeudeltaan nousevia ääniä kohtaan. Kaadoin tässä mennä päivänä vettä kuppiin. Lirinän ääni nousi koko ajan korkeudeltaan, niin kuin nyt tapahtuu. Tunsin taas outoa pelkoa – entä jos nouseminen ei lopu? Onneksi muki tuli täyteen, niin kuin nyt tapahtuu.)

Miten äännesymboliikka ja äänimielikuvaisuus liittyvät yhteen? Näkemykseni on, että äänestä on muodostettava mielikuva, jotta sitä voidaan kuvata kielen avulla. Tietyt äännesymboliset sanat kuvaavat tietynlaisia ääniä, eivät mitä tahansa, ja tietty sana saattaa sopii vain joihinkin äänen piirteisiin – kaikkia äänen piirteitä ei siis kuvata, kun ääni likiarvoistetaan sanalla kuvattavaksi. (Suora äänen imitointi muuten kuin äänteitä käyttäen on toki mahdollista, mutta jos imitointi on muistinvaraista, silloin sekin vaatii mielikuvan äänestä.)

Tästä pääsemme tuleen ja tulen ääniin. Yksi lempiasioitani maailmassa on tulen sytyttäminen. Rakastan sitä. (Tämä kuulostaa hiukan pahalta, mutta en siis tarkoita missään murhapolttomielessä, vaan ihan yksinkertaisesti rakastan tulen sytyttämistä takkaan.) Kun sytytän takkaa, jään katselemaan syttyvää tulta: saatan tuijottaa minuuttitolkulla, miten liekit hipelöivät puita, miten lieskat ilmestyvät jostakin kolosta, minkä värisiä liekit ovat, miten puhaltaminen saa kytevän tulen leimahtamaan, miten eriväriset ja -paksuiset savukiehkurat kiemurtelevat ja kietoutuvat ennustamattomasti (savu on parasta!), ja miten tuli pitää erilaisia ääniä syttyessään ja palaessaan. Kosteat puut sihisevät ja tirisevät, pihka paukkuu ja naksuu, rätisee. Hormi saattaa ulvoa tai vinkua, joskus tuulella ulista ja soida. Kun tuli palaa oikein kunnolla, se humisee.

Mutta on yksi tulen ääni, jolle en ole pystynyt keksimään sopivaa kuvausta. Se on se ääni, jota tuli pitää, kun kohentaa sellaista hiillosta, jossa on vielä melko kovia, isoja hiilenlompareita – kaikki puut ovat palaneet, mutta tuli ei ole vielä varsinainen hiillos. Kun isot hiilet asettaa paremmin yhteen, ne alkavat palaa kuumalla, sinivalkoisella liekillä ja hiillos alkaa pitää sanoinkuvaamatonta ääntä, kirjaimellisesti. Ääni muistuttaa hieman sitä, kun hieroisi jääpaloja yhteen, se on hyvin kova ja jotenkin kuiva, timanttinen ääni. Tälle äänelle ei vain ole sanaa, enkä osaa edes jäljitellä sitä. Olen koettanut kuunnellessani. Ehkä lähin verbi, minkä pystyn keksimään, on hilisee, eikä sekään ei tee äänelle oikeutta, ei oikeastaan tule lähellekään.

Tästä pääsemme teoriaan, jota olen kehitellyt viime aikoina: ehkäpä on niin, että ympäristön äänistä vain joitakin edes kuvataan äännesymboliikan keinoin, ehkäpä kolmeakymmentä prosenttia. Suurta osaa äänistä ei kuvata ollenkaan tai kuvataan vain jonkin äänen ominaisuuden perusteella, esimerkiksi ”voimakkaana äänenä”, muista ominaisuuksista viis. Joka tapauksessa on ääniä, joiden kuvaamiseen onomatopoeettisten verbien systeemi ei sovi (miksi? ovatko ne epäoleellisia ääniä?), ja on ääniä, joita ei vain kuvata. Lisäksi on ääniä, joiden kuvaamiseen on aivan kohtuuttomasti onomatopoeettisia sanoja, niin kuin erilaiset veden äänet (on lirinää ja läiskettä, loiskahduksia, hulahduksia, pulahduksia ja lotinaa) ja erilaiset ilmavirran äänet (kohina, humina, havina, suhina…) – kenties niiden kuvaaminen on vain helppoa?

Mainokset

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s