Kun sanat ja sävel joutuvat erilleen – tapaus runolaulu

Olen viime aikoina miettinyt paljon laulua ja sen merkitystä: olen ollut intuitiivisen laulun kurssilla ja pohtinut esimerkiksi sanojen ja sävelen suhdetta ja toisaalta sitä, tarvitaanko laululle säestystä. Tämä siitä syystä, että olen havahtunut tajuamaan säestyksettömän laulun voiman ja toisaalta olen noin muuten miettinyt sanoja laulujen osina.

Säestyksettömästä laulusta vain muutama sana: säestyksettömässä laulussa on vahvuutensa, jotka juontuvat itse asiassa juuri siitä, että turhalla säestyksellä ei mennä sotkemaan laulua. Esimerkiksi sellaisessa kansanlaulussa, johon ei kuulu säestystä, on tavallista, että rytmin käsittely on hyvin elävää. Syke saattaa vaihdella, aikaa voidaan ottaa fraasien väliin ja musiikin aika voidaan tarvittaessa ikään kuin hetkeksi pysäyttää. Toisaalta säveltasot voivat elää ja jopa perussävel voi muuttua laulun aikana, eikä se ole ”huonoa” laulua vaan elävää laulua, erilainen tapa olla ajassa ja ilmentää musiikillista kokemusta. Säestys sen sijaan fiksaa laulun paikoilleen, eikä se aina ole pelkästään hyvä juttu.

Mitä laululta halutaan? Halutaanko tarinaa vai vain tunnelmaa, vai esimerkiksi meditoivaa vaikutusta? Sanat eivät ole laululle mikään välttämättömyys. Luin erästä inspiroivaa artikkelia, jossa puhuttiin eri pygmiheimojen laulusta. Vielä inspiroivampaa oli kuunnella mainittua laulua (Youtubesta löytyy), josta osan muodostaa eräänlainen polyfoninen varsinaisesti sanaton jodlaus, jossa samantapaiset fraasit toistuvat hieman muunnellen. Lukemassani artikkelissa laulutapaa väitettiin jopa 100 000 vuotta vanhaksi. Väite on huikea (jos sen nyt pitää paikkansa), sillä koko ihmislaji lienee vain 200 000 vuoden ikäinen, ja olisi hurjaa, jos käytössä tosiaan olisi laulutapa, joka juontuisi mittaamattoman paljon kauemmas kuin mitään puhuttua kieltä voidaan jäljittää (kieltä on toki puhuttu, mutta kieltä ei voida seurata kovin kauas).

Puhuin aikaisemmassa kirjoituksessa siitä, miten varsinkin taidelaulun vahvuuksia on se, miten sanat, sävel ja myös mahdollinen säestys pitävät yhtä. Kukin osa vie kokonaisuutta eteenpäin ja mutta lisäksi kertoo kokonaisuudesta oman osansa. Joskus sanat ja sävel kuitenkin joutuvat erilleen: sanat toimivat ”vain” runona ja sävelmä ”vain” sävelenä.

Olenkin viime aikoina havahtunut miettimään hyvin kummallisinta sanojen ja sävelen erilleen joutumista, nimittäin suomalaista runolaulua. Runolauluja löytyy esimerkiksi teoksista Kalevala, Kanteletar ja Suomen kansan vanhat runot. Kun katsoo painettua kirjaa, nämä teokset näyttäisivät sisältävän runoja. Kuitenkin tosiasia on, että näiden niteiden sisältö on ollut lauluja, laulettua perinnettä. Suomen kansan vanhat runot (SKVR) koostuu 34 niteestä, joissa on yli 100 000 runoa – eikä yhtään melodiaa. Musiikki on unohtunut matkan varrelle. (SKVR:n runoista vain loitsut ovat niitä, joita ei ole yleensä laulettu, kaikki muut ovat olleet lauluja.)

Suurin osa suomalaisista kyllä tietää, että esimerkiksi Kalevala on koostettu säkeistä, jotka ovat olleet alun perin laulua – ja silti väitän, että sitä on vaikea käsittää. Ei voida ymmärtää, millainen luonnoton erotusleikkaus on tapahtunut, kuin vain sanat on kirjattu ylös; se tietenkin johtuu siitä, että kun runoja on kerätty jo 1700-luvulla ja pääosin 1800-luvulla, äänitystekniikkaa ei ole ollut. On ollut kätevää kirjata ylös ”tärkeämpi”, sanat. Itse asiassa on käynyt niin, että henki ja ruumis on erotettu. Jos ajatellaan, että sanat selvän merkityksen omaavina ovat laulun henki, on musiikki tosiasiassa se sykkivä ruumis, jossa laulu todella elää. Ilman säveltä näitä lauluja on itse asiassa vaikea käsittää ja tylsä lukea.

Kiinnostavaa on sekin tieto, jonka löysin Väinö Salmisen Suomalaisten muinaisrunojen historia -kirjasta, että jos runolaulajia pyydettiin vain lausumaan laulujen tekstejä kirjoittamisen helpottamiseksi, saattoi jopa nimekkäillä runonlaulajilla runomitta mennä välillä pieleen, kun laulun melodiarytmi ei tukenut mittaa. Laulaen sekä sanat että mitta muistettiin paremmin.

Havahtumiseni sävelen ja sanojen erottamisen syvyyden ymmärtämiseen – joka sai alkunsa jo vuosia sitten mutta on pikku hiljaa kiihtynyt – johtuu siitä, että olen kuunnellut runolaulua ja myös lukenut asiasta. On olemassa äänitteitä, joille on saatu tallennettua viimeisiä eläviä runolauluja laulajilta, jotka ovat vielä oppineet laulut perinnetietona, ja levytyksiä on julkaistu muun muassa levyllä The Kalevala Heritage.

Runolaulun kuunteleminen levyltä mullistaa käsityksen siitä, mistä on kyse. Runolaulu on uskomattoman rattoisaa kuunneltavaa, rauhoittavaa, kiinnostavaa, oikeastaan hypnoottista. Melodiat koostuvat vain muutamasta sävelestä ja muutamasta rytmiaiheesta. Sanat elävät musiikissa ja laulun variointi tekee minuuttien pituisesta esityksestä silti todella kiinnostavaa. Musiikki ei ole paikallaan, se elää. Musiikki muodostaa oman tilansa, jossa on turvallista olla ja jossa ei tapahdu liian nopeita muutoksia. Aika on elävää. Luettuina sanat eivät pääse oikeuksiinsa, sillä ne menevät helposti vain ohi ilman musiikin tarjoamaa kehystä, tilaa tulla eläviksi. Juuri tietynlainen pienten keinojen variointi ja toistuvuus – joka itse asiassa ilmenee myös mainitsemassani pygmien jodlauksessa – tekee kuuntelusta niin hypnoottista.

Linkkejä ja Lähteitä:

The Kaleva Heritage: https://www.youtube.com/watch?v=zBeZ4NjfNvo&list=PLUSRfoOcUe4bb_ySent4XdZy1SWabUuyv&index=1

SKVR-tietokanta: http://dbgw.finlit.fi/skvr/

Lewis, Jerome 2014: BaYaka pygmi multi-modal and mimetic communication traditions. – Dor, Daniel, Chris Knight & Jerome Lewis (toim.), The Social Origins of Language. Oxford: Oxford University press.

Salminen, Väinö 1934: Suomalaisten muinaisrunojen historia I. Helsinki: SKS.

Mainokset

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli, musiikki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s