Merkityksen poisto ja supermerkitys

Viime aikoina olen pohdiskellut merkitystä (jatkuva harrastus). Merkityksen on arkikielessä täysin selvä asia, mutta kielentutkimuksen teorianmuodostuksessa varsin kinkkinen.

Mitä kielellinen merkitys siis on? Ehkäpä tässä riittää merkityksen tarkentamiseksi muutama kognitiivisen kielentutkimuksen ja myös konstruktiokieliopin ajatus: Merkitys ei ole yksiulotteinen vaan muodostuu kohosteisesta osasta (profiilista), joka nousee taustalle jäävästä tiedosta (kehyksestä). Kehys on kaikenlaista taustatietoa. Sanan merkitys on ensyklopedinen, eli sana avaa pääsyn muuhun tietoverkkoon. Niinpä sanan kissa merkitykseen voi laajimmillaan kuulua kaikki se, mitä kissasta kukin ikinä tietää. (Ja kaikki merkitys ei ole kielellistä, on muitakin merkityksen lajeja. Kielentutkimus on toki kiinnostunut lähinnä kielellisestä merkityksestä. Itse olen kiinnostunut myös esimerkiksi musiikin merkityksistä ja eläinten viestimistä merkityksistä – sellaisista merkityksistä, joita on vaikea kuvata sanoin.) Lisäksi sanan tai muun kielellisen konstruktion merkitykseen voidaan ajatella kuuluvan funktion eli käytön: joskus ilmauksen merkitys on se, mitä sillä tehdään ja mihin sitä käytetään.

Olen pohtinut kohta vuoden ajan leikki- laulu- ja rallatussanojen olemusta kielen elementteinä (ja olen vihdoin suunnilleen valmis). Tarkoitan siis sellaisia ”sanoja”, joita tavataan loruissa ja lauluissa: riu rau reporukka; rati riti ralla tuli talvihalla; sumfaraa sumfaraa sumfarallallallaa; lillispieru lällislää; lati lallati lallati laa, hauska metsässä on asustaa; konk konk koulu, nurin perin taulu; ii illalla lapset leikkii sillalla; entten tentten teelikamentten.

Leikki-, laulu- ja rallatussanojen tunnusmerkkejä on ilmeisen merkityksen puuttuminen. Mitä tarkoittaa riu rau? Entä sumfaraa? Ei kai mitään. Oleellista on sanojen muoto eli äänteellinen materiaali ja rytmi; sanoilla ilmennetään rytmiä, joskus sointiväriä, tai ne ovat kielellä leikittelyä. Yksi tapa synnyttää leikki-, laulu- ja rallatussanoja onkin muodostaa niitä olemassa olevista kielensanoista leikittelemällä, typistämällä ja muokkaamalla: koulusta tulee konk konk, ja illalla typistyy leikkisanaksi ii ii. Kun näin tehdään, olemassa olevista sanoista itse asiassa poistetaan merkitys, jolloin jäljelle jää vain muotoa ja tuloksena on leikkisana. (Tilalle tulee kuitenkin uusi käyttöfunktio, joka sekin on merkitystä)

Näyttää siis siltä, että sanasta voidaan poistaa merkitys. Olen viime aikoina teoretisoinut, että ehkäpä merkitystä voidaan myös vain alentaa niin, että merkitys on vähäisempi tai ikään kuin primitiivisemmällä tasolla. Näin tehdään esimerkiksi, kun liikettä kuvaavista verbeistä muodostetaan kuvamaisia takaperoisjohdettuja imitatiiveja. Jynssätä-verbistä voidaan tehdään kehotuksena tai kuvauksena toimiva imitatiivi jyns jyns, hyppäämisestä hyps, säpsähtämisestä kuvamainen säps.

Mitä leikki-, laulu- ja rallatussanojen yhteydessä tehdään merkityksen poistolla? Esimerkiksi näitä asioita: leikitään ja huvitellaan kielen äänteellisestä materiaalin avulla, pilkataan muita, rallatellaan, tehdään laulamisesta instrumenttimaisempaa, luodaan musiikin muotoa, kuvataan rytmiä ja tuotetaan rytmiä esimerkiksi työn tai leikin ohessa. Rytmisyys on oleellinen piirre leikki-, laulu- ja rallatussanojen käytössä. Kenties on niin, että kieleen muutenkin kuuluva rytmisyys korostuu, kun merkityksen poistuessa sanan äänneasu luontaisine rytmeineen saa enemmän painoa.

Merkityksen alentaminen (josta tässä kuvasin vain pienen osan) sai minut pohtimaan merkityksen ylentämistä. Koska sitten merkitystä olisi erityisen paljon? Mitä olisi merkityksettömyyden vastakohta, supermerkitys? (Tuntuu, että supermerkitys on välttämättä lihavoitava.)

Niin, mitä olisi supermerkitys? Kenties supermerkitystä on erityisen tärkeillä sanoilla: tosinimillä, loitsujen sanoilla, taikasanoilla. Nämä sanat eivät pysy kielen raameissa. Taikasanoilla ja loitsuilla saadaan aikaan jotakin kielenulkoista: seesam aukene avaa oven, hokkus pokkus muuttaa viinin vereksi ja niin edelleen. Taikasanan merkitystä ei yleensä tiedetä, mutta se saa aikaan asioita. Onko supermerkitystä siis se, että sanat tekevät jotain enemmän? Tässä mielessä supermerkitys lähenee performatiivisuutta, asian aiheuttamista tai tekemistä kielellisellä teolla. Klassisesti performatiivisuudesta puhuttaessa on ajateltu, että esimerkiksi toteamus Täten julistan teidät mieheksi ja vaimoksi saa aikaan sosiaalisäädyn muutoksen. (Tosiasiassa kyllä allekirjoitetaan myös kaikenlaisia papereita.)

Vai onko supermerkitystä ehdoton totuus? Sellainen totuus, joka ei pala tulessakaan? Mutta onko totuutta edes? Ehkä on – varmaankin on –, mutta kieli itse asiassa kätkee sen. Kielen rakentama asiaintila on aina rakennettu jonkinlaiseksi, valintoja tehden, kielen antamilla mahdollisuuksilla ja reunaehdoilla. Kenestä tehdään subjekti, kenestä objekti? Mitä kuvataan, kenen näkökulmasta, mitä jätetään kokonaan pois kuvauksesta? Yksi kielellinen valinta sulkee pois satoja muita. Voidaan yrittää päästä ”totuuteen”, mutta lopputulos on aina kompromissi. Olen jo aikaisemmin todennut, että kieli on paras keino valehdella. Kuitenkin olen myös tajunnut, että ainoa tapa päästä kohti totuutta kielen avulla on ottaa huomioon kielen tietty keinotekoisuus asiaintilojen konstruoinnissa ja syleillä kielen keinotekoisuutta. Näin tehdään tarkoituksella esimerkiksi runoudessa, jossa juuri kielen poikkeuksellisella käytöllä ja tarkoituksenmukaisella erikoisuudella yritetään päästä jonkinlaisen ytimeen, totuuden tai sattuvuuden kokemukseen. Tarpeeksi monta keinotekoista valintaa voi päästä lähemmäs totuutta. Olen lukenut jälleen T. S. Eliotin upeita runoja ja tuntuu, että esimerkiksi niissä päästään lähelle supermerkitystä, jos se on totuudellisuuden kokemusta.

Advertisements

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s