Tuu tuu tupakkarulla

Rakkaat lukijani, tervehdys pitkästä aikaa! En ole kammottavan pitkään aikaan kirjoittanut blogiini. Pyydän kärsivällisyyttä, uusi avaus on aina lahopäisempää kuin hyvään vetoon päässeen teksti. Syynä kirjoittamattomuuteen on suureksi osaksi uusi perheenjäsenemme. Ja toki myös luontainen laiskuuteni. Kehtolauluja olen kyllä laulellut ja olen myös pohtinut niiden kiinnostavia sanoituksia.

Tällä kertaa pureudun klassikkoon Tuu tuu tupakkarulla. Se on erinomainen laulu. Sitä kun jollottaa tarpeeksi hitaasti ja monotonisesti, nukahtaa nassikka kuin nassikka. Tunnettu versio menee näin:

Tuu tuu tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla?

Tulin pitkin Turun tietä, hämäläisten härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin? Näin teidän uuden portin:

haka alla, pyörä päällä, karhuntalja portin päällä.

Tuu tuu tupakkarulla sisältää kiinnostavaa ja aidosti koskettavaa materiaalia. Ensinnäkin tajusin ehkä ensi kertaa sen todellisen sydämeenkäyvyyden. Koskettavuus syntyy eksistentiaalisesta ihmettelystä. Sitä pitää sylissään äsken syntynyttä lasta – mutta mistä kukin pieni piltti todella osaa tulla omaan kotiinsa? Miten kosminen vaeltaja löytää osoitteen? Miten lihasta tulee ihmisolento, jolla on sielu tai jokin sellainen? Ja vielä: miten hänestä tulee yksilö, persoona, ei kuka tahansa, tietty tyyppi? Lapsi syntyy, mutta mistä se tulee? Tästä laulu tietysti puhuu. Kyseessä on vuoropuhelu. Äiti tai muu tuudittelija kysyy kulkijalta, miten hän ymmärsi tulla omaan kotiinsa maan päälle, lihaksi, ja lapsi vastaa konkreettisesti kuvaamalla maamerkkejä, kuin maallinen kulkija.

Unohdetaan eksistentiaalinen ällistys ja aloitetaan ruotimaan laulua vähän tarkemmin ihan sanatasolla. Ensinnäkin laulun avaa pikkusanapari tuu tuu. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut pikkusanoista, esimerkiksi kirjoituksissa La mie laulan ja Merkityksen poisto ja supermerkitys. Erityisen kiinnostunut lukija voi vilkaista laajempaa ja tieteellisempää juttuani, joka löytyy täältä: http://journal.fi/pk/article/view/58284

Laulussa tuu tuu on niin kutsuttu tuuditteluinterjektio: sitä siis lauletaan, kun lasta yritetään saada nukkumaan. Samaa kantaa ovat esimerkiksi verbit tuutia ja tuuditella. Lisäksi tuu– ja tuuti-tuudittelusanoista ovat metonymian kautta syntyneet lapsenkieliset tuutu ’kehto’ ja tutua ’nukkua’.

Entä tuo nykyisin täysin epäkorrekti tupakkarulla? Oi noita aikoja, kun tupakkaa sai polttaa ihan missä tahansa, lääkärikin otti vastaan piippu huulessa. Tästä on annettu sellainen selitys, että kääritty tai kapaloitu sylilapsi muistuttaa joko tupakansäilytysmassia tai sitten tupakankuivatusrullaa eli siis jonkinlaista pyyhettä, jonka sisälle kotikasvatetut kessunlehdet on kääritty kuivumaan sieltä navetan nurkalta.

”Turun tie” ja ”hämäläisten härkätie” ovat yksi ja sama asia, historiallinen tie Turun ja Hämeen linnojen välillä. Aiheesta on kirjoittanut kiinnostavasti Hiidenkivi-lehteen muutama vuosi sitten Merja Isotalo, ja jutun voi lukea täältä: http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=2101

Toinen säkeistö herättää itselläni enemmän ihmetystä. Jos kysytään Mistäs tunsit meidän portin? ei siihen kyllä Näin teidän uuden portin ole mikään kunnon vastaus – näkeminenhän ei ole tuntemista. Kuitenkin tulija ilmeisesti jostakin tietää, että kotona on uusi portti, ja ehkä hän siis katselee uudennäköisiä portteja.

Sitten porttia kuvaillaan tarkemmin: haka alla, pyörä päällä, karhuntalja portin päällä. Tätä mietin jo lapsena kovasti. Millainen mielikuva portista oikein piirtyy? En ymmärtänyt perinneporttisuunnittelua silloin enkä ymmärrä nytkään. Kuva on hatara. Haka ja pyörä saattavat molemmat olla sulkemissysteemin osia, tai sitten pyörä on koriste, jonkinlainen kärrynpyörämäinen viritys korkean porttikaaren laella. Se nyt on kuitenkin selvää, että karhuntalja ei voi mitenkään olla portin pysyvä osa. On varmaan siinä vain tuulettumassa.

Toisaalta kyllä karhuntalja voi olla hyvä merkki: sen huomaa. Jos siis odottaa lasta, kannattaa ehkä laittaa jokin silmäänpistävä suuntamerkki parvekkeelle tai porttikäytävään, vaikkapa liina tai matto, että lapsi löytää perille. Sanomaan ikään kuin Tervetuloa, tännepäin!

Mainokset

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli, musiikki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tuu tuu tupakkarulla

  1. Leena Jääskeläinen sanoo:

    Ajattelin kommentoida jo tuoreeltaan, mutta jäi kun piti katsoa kissavideoita tms, sori siitä!
    Mutta asiaan. Tuutulauluissa on niiden lasta unettavan vaikutuksen lisäksi sellainen mainio puoli, että ne tarjoavat ikäänkuin vertaistukea, sitovat nykyisen nukuttajan ja nukutettavan osaksi sukupolvien ketjua. Kalevalaisella poljennolla nurmilinnusta jollottaessaan ymmärtää, että jo muinoin lapsella on kenties ollut taipumus nukahtaa joskus muulloin kuin ”nukahtamisajalla”, tai muulloin ”kun minä nukutan”, kun laulussa kerran erikseen täytyy kehottaa häntä niin tekemään. Sekä Kantelettaresta että modernihkolta lastenlevyltä tutun Tuuti tuuti -loilotuksen pituus taas viittaa siihen, että jo päreen valossa veisatessa se nukutustapahtuma on saattanut toisinaan venähtää. Sitäpaitsi, Kantelettaressa tuo tsibale on jopa pitempi. Tarkistin! Ei siis kyse ole siitä, että nimenomaan nykyiset diginatiivi-nassikat olisivat huonoja nukkujia, vaan näin on ollut todistettavasti ainakin jo 1800-luvun puolivälissä. Uskallan veikata, että kyseessä on suorastaan lapsiin liittyvä ominaisuus! Curling-vanhempi voi siis huokaista helpotuksesta; en ole henkilökohtaisesti tyrinyt tätä vanhemmuuden rastia, tämä on normaalia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s