Aika aikaa kutakin

Meillä on tutkimusprojekti, jossa mietitään ajan kuvaamista kielessä. Se tarkoittaa tietysti hyvin monenlaisia asioita (aikamuotoja, teonlaatua, ajan liikkeen kuvallisuutta jne.), mutta tarkemmin osaprojektimme pohtii ajallista liikettä ja liikkeen tapaa. Ideana on pohtia muun muassa sitä, miten aikaa tai ajallisia asioita kuvataan suomen kielessä, ja kiinnittää ennen kaikkea huomiota siihen, millaiseksi ajan liike kuvataan ja millaisia käsitteistyksiä kuvausten takaa paljastuu.

Taustalla on se laajalti tunnettu asia, että kielessä temporaalista liikettä on hyvin tavallista kuvata ikään kuin spatiaalisena liikkeenä: Syksy jo hiipii kohti, Itsenäisyyspäivä lähestyy.

Tavallista on joko kuvata aikaa niin, että kokija liikkuu itse kohti jotakin ajankohtaa, esimerkiksi Olemme tulleet jo loppukesään. Tässä skenaariossa tulevaisuus on edessä ja menneisyys jää taakse: Olen jo ohittanut parhaat päiväni, Kun mä kolmatta linjaa takaisin noin kuljen niin tiedän nuoruutein jäänyt on taa, Edessä on vielä joulu.

Toinen tapa kuvata ajan liikettä on päinvastoin sellainen, että jokin ajankohta liikkuu kohti paikallaan pysyvää kokijaa ja menee sitten kokijan ohi: Joulukin sitten tuli ja meni; Koulun alku lähestyy kovaa vauhtia; Kellohan on jo kolme, koko päivä on mennyt hukkaan. Ja tämäkin päivä menee vain humps ohitse.

Kun aika liikkuu, liikkeellä on siis suunta. Liikkeellä on myös usein loppupiste. Mutta on muutakin. Riippuen siitä, millaiseksi olioksi aika tai ajankohta mielletään, ajan liikkeellä on myös tapa; monesti aika liikkuu jotenkin. Se saattaa esimerkiksi kiitää tai madella, vieriä tai humahtaa. Ajan tai ajan yksikön liikkeen kautta voidaan päästä käsiksi mielikuviin ja käsitteistyksiin: Voidaan kysyä, millainen on se olio, joka kiitää ohi. Millaista on aika? Millainen on vaikkapa se olio, joka tulla jongertelloo?

Keräsin aikaisemmin Kansanrunousarkistosta vähän materiaalia siitä, miten joulu tulee, ja tässä muutama esimerkki:

Joulu tulla jongertelloo, lihapaisti lingertellöö.

Joulu tulee jonkin konkin, jouluna jotaki saadaan.

Joulua odoteltaessa sanottiin: joulu se tulee joukerin koukerin kanssa leikkiä lyömään lekkerin kanssa.

Siit joulu se tulla jollottelloo, makkara kakkara kainalossa.

Joulu tulla jollottaa / Vesijärven jäällä, / junttapulla kainalossa / ja voita hiukan päällä.

Joulu tulee jokker, kokker, lapset saavat voita syyvvä, vanhat mummot talkkunaa, nuoret miehet teppa-vettä.

Kiinnostavaa materiaalia! (Erityisesti haluttaa tietää, mikä on junttapulla, ja sisältääkö teppa-vesi alkoholia. – Onneksi Nykysuomen sanakirja tietää kertoa, että junttapulla eli juntta on ”isoiksi pitkoiksi leivottu vehnänen t. halpa vehnäleipä (kiloleipä)”.)

Jotta ajan olemusta voitaisiin ruotia kunnolla, pitäisi olla jonkinlainen kokonaisjäsennys siitä, mikä kaikki on aikaa. Tämän ymmärtäminen on itselläni täysin kesken. Aikaa on tietysti se, mitä kuvataan substantiivilla aika (jolla on silläkin hyvin monia eri merkityksiä, katsokaa vaikka sanakirjasta), erilaiset ajan mitat tai jaksot (tunti, päivä, vuosi, kesä; hetki, tuokio, iäisyys), historialliset ajanjaksot (keskiaika, kivikausi), ajankohdat ja toistuvat vuotuis- tai viikoittaistapahtumat (joulu, pääsiäinen, keskiviikko) ja vuorokaudenajat (aamu, iltapäivä, yö). Ja varmasti paljon muutakin, mikä ei tässä juolahda mieleeni. Melko helposti ajallisuutta saavat tiettyyn kohtaan päivää tai vuotta sijoittuvat toiminnalliset tekemiset, kuten aamiainen ja syyskylvö.

Mutta lisäksi on vielä ikään kuin tavallisia substantiiveja, joiden merkitykseen kuuluu jotakin ajallista. Näiden sanojen osoittamilla olioilla on siis inherentisti kesto, niin kuin sateella, juhlalla ja puheella. Tapahtuessaan ne sijoittuvat johonkin ajalliseen hetkeen ja kestävät aikansa. Kestoon voidaan kiinnittää huomiota tai olla kiinnittämättä huomiota; esimerkiksi sade oliona sijoittuu jollekin maantieteelliselle alueelle ja kestää minkä kestää. Kun Sade menee ohi, voi olla, että ohi meneminen on spatiaalista (sadealue siis liikkuu pois), tai se voi olla myös ajallista: sade pysyy paikallaan mutta loppuu. Kaikenlaisella tekemisellä on myös kesto. Niinpä laulamisella on kesto, ja myös hypyllä on kesto.

So far so good, kuten sanoo englantilainen. Kiinnostavaksi asian kuitenkin tekee se, että elollisina olentoina olemme itsekin ajallisia ja ajassa kiinni. Koska kokemusmaailmamme sijoittuu pääosin aikaan ja ymmärrämme asioiden ajallisen ohimenevyyden, meidän on helppoa antaa kesto sellaisillekin asioille, joilla kesto ei olisi ilmeisin piirre, ja tarvittaessa mitata niillä ajankulua. Kaikki alkaa ja joskus loppuu. (Tämä ajatus on vielä kesken, yritän pohtia, mikä olisi todella irrallaan ajasta – ehkä käsitteiden maailmasta löytyy sellaista? Olen pohdinnassa vasta ihan alussa. Kielentutkimuksessa puhutaan teonsanojen kohdalla finiittisyydestä ja infiniittisyydestä – mutta edes kaikki infiniittinen ei ehkä kuitenkaan ole ajasta irrallaan?)

Melkein millä tahansa on kesto, jos siltä kantilta katsotaan. Klassinen esimerkki on tupakan mittainen tauko. Ilmaus mittainen voisi kuvata tupakan pituutta kaksiulotteisessa maailmassa (noin kahdeksan senttiä?), mutta tässä kuvataan metonymian avulla tietysti sen jakson pituutta, jonka tupakan polttaminen kestää. Keston kokemusta voidaan ulottaa lähes koko kokemusmaailmaamme. Kauanko nukke kestää? Kauanko auto kestää? Kauanko Anttila kesti? Kauanko rakkaus kestää? (Miks tunnein mittaisimme määrää rakkauden? kysytään laulussa.) Entä lemmikin kesto, mikä se on? Kuinka pitkä on koiran mittainen aika elämästäni. Ehkä voidaan jopa sanoa: Hän vietti Ruotsissa yhden koiran (ajan).

Tässä vielä Tuomas Huumon kirjoitus projektistamme: http://kieleke.fi/2015/12/19/ajan-kielioppia-tutkimassa/

Mainokset

Tietoja Anni Jääskeläinen

Kirjoittaja on kiinnostunut kielestä ja musiikista ja kielen ja musiikin mahdollisesta suhteesta (muna ja kana, tiedättehän) ja käyttää blogia areenana pohdiskeluihinsa. Kirjoittaja saattaa tehdä myös syrjähdyksiä muihin aiheisiin, kuten kissoihin ja tursaisiin.
Kategoria(t): kieli Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s