Avainsana-arkisto: merkitys

Käänteissanakirja – lystiä iltapuhteeksi

Minulla on mieltymys, joka ei ole kovinkaan salainen: tykkään sanakirjoista. On kenties jonkin verran pölyistä todeta, että lempikirjojani on Nykysuomen sanakirja, mutta en häpeä tätä faktaa ollenkaan. Kirjoitan Nykäristä tuonnempana, mutta nyt pureudun erääseen uudempaan suosikkiini, Suomen kielen käänteissanakirjaan (koostanut … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Tuu tuu tupakkarulla

Rakkaat lukijani, tervehdys pitkästä aikaa! En ole kammottavan pitkään aikaan kirjoittanut blogiini. Pyydän kärsivällisyyttä, uusi avaus on aina lahopäisempää kuin hyvään vetoon päässeen teksti. Syynä kirjoittamattomuuteen on suureksi osaksi uusi perheenjäsenemme. Ja toki myös luontainen laiskuuteni. Kehtolauluja olen kyllä laulellut … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli, musiikki | Avainsanat: , , | Yksi kommentti

Tulen ääniä – kuvattuja ja kuvaamattomia

Olen viime aikoina miettinyt kahta asiaa: kuulomielikuvaisuutta ja äännesymboliikkaa. Pohdin tässä kirjoituksessa kuulomielikuvaisuuden ja äännesymboliikan kosketuspintoja tutkiskelemalla tulen ääniä. Äännesymboliikasta puhutaan, kun koetetaan kuvata sitä, miten maailman asioita jäljitellään ihmiskielellä; perinteisesti on ollut tapana puhua äännesymboliikan yhteydessä deskriptiivisistä ja onomatopoeettisista … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kun saha alkaa puhua, eli intervention paikka – vanha kansa kuulee, osa II

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin sitä, miten eläinten ääntelyitä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston tallentamassa vanhan kansan perinteessä tulkittu ikään kuin ihmispuhetta muistuttavana jutteluna. Sen vielä ymmärtää, että eläinten ääntely katsotaan kommunikatiiviseksi ja kielellisen merkityksen omaavaksi – kommunikatiivista se onkin –, mutta … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , | Kommentoi

Mitä eläimet sanovat – vanha kansa kuulee, osa I

Olin alkukesästä keräämässä aineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa, missä perehdyin varsinkin kortistoon nimeltään ”Luonnonäänten jäljittelyt”. Aikaisemmassa kirjoituksessani lupailin lisää satoa tuosta korjuusta. Palaan nyt kiehtovaan aiheeseen kahden kirjoituksen muodossa: ensimmäisessä käsittelen eläinten äänten tulkintaa ja toisessa elottomien olentojen äänten kuulemista … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Ajankohtaista sanasemantiikkaa

Tässä kirjoituksessa pohdin eräitä sanoja, joita mietin kesän aikana. Juttu vastaa itse asiassa perinteistä ”Mitä tein kesälomalla”-ainetta, kuten asiallista onkin tässä vaiheessa vuodenkiertoa. Eli siis. Mitä tein kesälomalla: Pörrinkäinen. Puutarhassa kasvaa rutkasti niin kutsuttuja perhoskasveja eli kasveja, jotka houkuttavat hyönteisiä, … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , | Kommentoi

Emäntä kasteli mansikat

Tällä kertaa mietin edelleen lajien välistä kommunikaatiota, ja seuraavassa kirjoituksessa pohdiskelen hieman perussemantiikkaa (jaan jutun kahtia, että jaksatte lukea). Näin alkuun pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta: olen viettänyt kesää ja välttänyt kaikenlaista kirjallista tuotantoa, en ole siis tarkoituksella kirjoittanut yhtään mitään. Kirjoitus … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , | 2 kommenttia