Avainsana-arkisto: semantiikka

Avautuvia ovia – sanojen ja lauseiden merkityksestä, osa I

Tutkin varsin vaikeaa mutta antoisaa aineistoa, tarkemmin sanoen sti-adverbeja sanomalehtilauseissa (esimerkiksi nopeasti, kauniisti, oikeasti, valloittavasti jne.), ja tämä tutkiminen on saanut minut kyllä miettimään monenlaisia asioita. Jaan teidän kanssanne joitakin, lähinnä merkityksiin liittyviä ajatuksenpoikasia. Tämä pohdinta jakautuu kahteen osaan, ettei … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli, kielioppi | Avainsanat: , , | Kommentoi

Aika aikaa kutakin

Meillä on tutkimusprojekti, jossa mietitään ajan kuvaamista kielessä. Se tarkoittaa tietysti hyvin monenlaisia asioita (aikamuotoja, teonlaatua, ajan liikkeen kuvallisuutta jne.), mutta tarkemmin osaprojektimme pohtii ajallista liikettä ja liikkeen tapaa. Ideana on pohtia muun muassa sitä, miten aikaa tai ajallisia asioita … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Käänteissanakirja – lystiä iltapuhteeksi

Minulla on mieltymys, joka ei ole kovinkaan salainen: tykkään sanakirjoista. On kenties jonkin verran pölyistä todeta, että lempikirjojani on Nykysuomen sanakirja, mutta en häpeä tätä faktaa ollenkaan. Kirjoitan Nykäristä tuonnempana, mutta nyt pureudun erääseen uudempaan suosikkiini, Suomen kielen käänteissanakirjaan (koostanut … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Tuu tuu tupakkarulla

Rakkaat lukijani, tervehdys pitkästä aikaa! En ole kammottavan pitkään aikaan kirjoittanut blogiini. Pyydän kärsivällisyyttä, uusi avaus on aina lahopäisempää kuin hyvään vetoon päässeen teksti. Syynä kirjoittamattomuuteen on suureksi osaksi uusi perheenjäsenemme. Ja toki myös luontainen laiskuuteni. Kehtolauluja olen kyllä laulellut … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli, musiikki | Avainsanat: , , | Yksi kommentti

Kun saha alkaa puhua, eli intervention paikka – vanha kansa kuulee, osa II

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin sitä, miten eläinten ääntelyitä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston tallentamassa vanhan kansan perinteessä tulkittu ikään kuin ihmispuhetta muistuttavana jutteluna. Sen vielä ymmärtää, että eläinten ääntely katsotaan kommunikatiiviseksi ja kielellisen merkityksen omaavaksi – kommunikatiivista se onkin –, mutta … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , | Kommentoi

Ajankohtaista sanasemantiikkaa

Tässä kirjoituksessa pohdin eräitä sanoja, joita mietin kesän aikana. Juttu vastaa itse asiassa perinteistä ”Mitä tein kesälomalla”-ainetta, kuten asiallista onkin tässä vaiheessa vuodenkiertoa. Eli siis. Mitä tein kesälomalla: Pörrinkäinen. Puutarhassa kasvaa rutkasti niin kutsuttuja perhoskasveja eli kasveja, jotka houkuttavat hyönteisiä, … Lue loppuun

Kategoria(t): kieli | Avainsanat: , , | Kommentoi

Ja metsäkanatkin ne pauhaa – muutama sana linnustomme haastelusta

Olen ollut viime päivinä aineistohommissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa, ja tuloillaan on useampi teksti. Inspiroivaa tavaraa. Alan pohdiskelemalla asiaa, joka on vaivannut minua jo pitkään: kansanlaulun Läksin minä kesäyönä käymään erikoisia väitteitä. Läksin minä kesäyönä käymään on ihana laulu, joka … Lue loppuun

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , , | 6 kommenttia